Team Ninja ja Nioh 3 Arvostelu PS5

Nioh on siis soulsborne-peli, eli kolmannen persoonan action-RPG. Tämä sarja on kuuluisia loistavasta tappelusysteemistään.

Tässä uusimmassa koko pelimaailma on avoin kun edellisissä osissa kaikki oli tehtäväpohjaisia. Voit lähteä vapaasti mihin suuntaan tahansa heti pelin alusta, peli toki antaa suositustasot tietyille aluille. Itse lähdin seuraamaan suositusten mukaan.

Maailmassa on runsaasti bonfirejä/shrinejä, joten koko ajan pääsee huilaamaan tutkimisen ja tappelun välissä. Myös hahmoille on lisätty voltti, tämä auttaa pääsemään ylös tasanteille. Se vain lisää tutkimuksen mielenkiintoa, itselläni oli hauskaa kouluta kaikki paikat läpi.

Juoksunappulasta saa ”superjuoksun”, sillä on helppoa siirtyä paikasta toiseen hyvin nopeasti. Se on vähän sama kuin Elden Ringin Torrent-heppa. Ja mikä parasta, voit hyppiä bonfirestä toiseen milloin tahansa sen avaamisen jälkeen.

Uusin juttu pelissä on liittää burst countteri samaan nappulaan kun vaihdetaan ninjan ja samurain välillä. Eli aina kun lähdet torjumaan vihulaisen superhyökkäystä, vaihdat samalla hahmoa. Edellisissä osissa sille oli oma nappulansa, josta ei tapahtunut mitään muuta. Nyt koko peli pelataan joko ninjana tai samuraina ja niitä vaihdetaan jatkuvasti tilanteen mukaan.

Ninja on vikkelä ja heittelee ties mitä pommeja niskaan. Nopeat lähitaisteluliikkeet ja sillä on kiva syöksyä vihollisen kimppuun. Samurai puolestaan hidas, mutta kestää lämää ja käyttää vähän raskaampia aseita. Samurailla oli jotenkin helppo myös torjua vihollisen iskuja ja parryttää.

Burst counterilla hahmonvaihto ja superhyökkäyksen torjunta oli erittäin miellyttävä yllätys. Se sopi loistavasti tähän kolmanteen osaan. Se oli aina erittäin tyydyttävää kun sai sen osumaan kohdilleen ja perään tietysti heti kriittistä damagea vihulaiseen.

Bossit ovat samanlaisia kuin edellisissä osissa, kaikki on sitä samaa. Pari jemmabossia löysin läpipeluun aikana sekä minibossejakin löysin useamman. Bossien ongelmana on, että ne ovat kaikki ”samanlaisia”.

En pysty nimeämään yhtään bossia pelistä, ne oli ”tapa ja unohda” -tyylisiä kaikki. Ainoastaan loppubossin nimen muistan, koska sen kaatamiseen meni yksi ilta kokonaan. Bossit olivat melko tylsiä ja mitäänsanomattomia.

Crucible-keskittymistä löytyi jengiä puolestaan joka lähtöön. Ne ovat alueita, jotka ovat voimakkaan taian vaikutuksessa. Niissä oli muun muassa vihollisen tukikohtia ja vähän suurempia keskittymiä öttiäisiä. Ne putsaamalla sai aina bonuksia hahmoonsa.

Oli hauskaa raidata vihollisten tukikohtia, metsästää shrineen kodamia, etsiä arkkuja, käydä välillä sepän luona takomassa parempaa välinettä kouraan ja niin edelleen. Joten pelilooppi on edelleen hyvin koukuttavaa.

Samurailla minulla oli käytössä keihäs (spear) koko pelin ja ninjalla oli raatelukynnet (talons).  Yleensä vein vihulaisesta ensin samurailla staminan nollille ja sitten leivoin lättyyn ninjalla nopeilla kynsillä.

Jos vihulainen iski superiskuilla, tein aina burst counteria kovemman lämän toivossa. Tappelun tiimellyksessä heittelin sitten taikoja, debuffeja, kranaatteja ja kaikkea mitä minulla olikaan inventoryssä valmiina. Ninjalla käytin runsaasti ninjutsutaitoa, jolla pystyi syöksymään vihulaisen kimppuun todella nopeasti pitkäkin matkan päästä.

Keihääseen ja kynsiin sain melkein kaikki taidot. Loppubossin kohdalla levelini oli 133 ja läpipeluun meni vähän yli 50 tuntia.

Plussat

+ Tappelu on erittäin hauskaa ja mielenkiintoista edelleen. Se on myös hyvin teknistä ja kuitenkin selvästi erilainen kuin muissa soulsbornepeleissä. Se on aina ollut Team Ninjan tavaramerkki.

+ Burst countteri on tässä pelissä hahmonvaihto Ninja/Samurai, se on erittäin tyydyttävää edelleen kun sen saa osumaan kohdilleen. Aina iso riski, mutta isot palkinnot myöskin.

+ Avoin maailma sopii hyvin trilogian päätösosaan. Elden Ring näytti, että se on mahdollista tämän tyyppisissä peleissä ja Nioh jatkaa samalla linjalla. Mukavaa kun saa periaatteessa lähteä mihin suuntaan itse haluaa.

Negat

– Aavistus liikaa loottia. Metrin välein on jotain kiinnostavaa kiiltävää näkösällä, joten pakkohan se on kerätä. Ei pysty vastustamaan. Sen seurauksena inventoryä saa jatkuvasti olla virittelemässä.

– Hahmot ja niiden rasittava ääntely sekä ylinäyttely. Ähkimiset kuulostavat todella hölmöltä, miksi japanilaiset tuottajat änkeävät niitä aina mukaan? Rasittavaa ja rikkoo immersiota.

– Juoni todella tylsä, en välittänyt yhtään siitä. Bossit jotenkin tusinatavaraa, kohtaa kerran ja unohda ikuisesti.

– Graafinen ulkoasu vanhanaikainen, grafiikat ovat PS4 tasoa. Team Ninja ei ole koskaan tehnyt graafisesti mitään kauniita pelejä, kyllä nämäkin menevät mutta PS5 pystyisi niin paljon parempaan.  Demon’s Soulsin remasteri näytti kuinka kaunista grafiikkaa tämän tyylisissä peleissä voikaan olla.

– Musiikki on tylsää luritusta. Suurin osa sävelistä ja tehosteista on kuultu jo Nioh 2:ssa.

– Tämä on aika helppo peli. Suurimman osan alueista putsaa kuolematta kertaakaan. Osa bosseista myös kaatuu ensimmäisellä yrityksellä ja ovat tuttuja aikaisemmista osista. Pelissä ei ollut kuin muutama bossi, jotka vaativat yli 15 yritystä. Loppubossin kanssa meni eniten aikaa itselläni.

– Peli on aavistuksen liian pitkä. Lopusta olisi voinut karsia viisi bossia ainakin pois ja lopettaa tiiviimpään kokonaisuuteen. Lopussa vain lähinnä odottelin, jokohan tämä peli päättyisi. Pientä kyllästymistä kalkkiviivoilla.

Yhteenveto:

Team Ninja Nioh 3 on kaikesta huolimatta hyvä soulsbornepeli, kun pelaat sen vahvimpia puolia pelkästään. Peli ilmestyi 6.2.2026 ja otin sen heti työnalle. Tänään sain sen lopulta läpi, pelasin sitä pieninä annoksina silloin tällöin.

Team Ninjalla on yksi parhaimmista tappelusysteemeistä peleissään ja tässä se pääsee loistamaan jälleen. Tätä peliä pelataan loistavan tappelusysteemin takia, se on se juttu!

Nioh 1 oli kiva peli, pelasin sen kerran läpi silloin aikoinaan. Nioh 2 oli loistava peli, burst counterit tulivat mukaan ja yokai-ominaisuudet pelaajalle. Kaikkea oli hiottu ykkösestä ja pelasinkin sen useita kertoja läpi.

Nioh 3 ei yllä samanlaiseen hurmioon kuin täydellinen edellinen osa. Missiopohjainen edellinen osa oli tiiviimpi ja juuri sopivan pituinen. Kolmonen on liian pitkä ja loppu oli turhaa venyttämistä. Tappelu on edelleen hauskaa ja kantaa peliä, mutta kaipaisin vaihtelua kaavaan. Tähän on hyvä lopettaa trilogia kyllä.

Toivoisin että Team Ninja kokeilisi rohkeasti nyt jotain ihan muuta välillä. Sci-fi soulsborne Surge oli loistava peli vuosia sitten ja siinä oli paljon mielenkiintoisia ideoita. Pidin niistä molemmista todella paljon. Nyt voisi hyvin ottaa riskin ja kokeilla jotain vastaavaa tai kokonaan uutta.

Nioh 3 sinulle, jos pidit aikaisemmista ja olet genren ystävä.