Larian Studios ja Divinity Original Sin 2 Arvostelu

Heräät lastiruumasta heikkona ja hylättynä vankina. Sinun on paettava, sinun on pysäytettävä ylivoimainen vihollinen ja sinun on itse noustava jumalten joukkoon pelastaaksesi muut. Tervetuloa Divinityn arvosteluni pariin.

Kirjoittanut Markku, 47 vuotta, lukija, pelaaja ja ahkera liikkuja

Kirjoittaja: Rasvanpolttokeittiö 

Divinity: Original Sin II on 2017 ilmestynyt roolipeli Larian Studiolta Windowsille. Tämä on samalla ensimmäinen peliarvosteluni tässä blogissa. Peli myi hyvin ja siihen julkaistiin vuonna 2018 Definitive Edition, joka pidensi tarinaa ja lisäsi pelattavaa. Se julkaistiin myös Playstation 4:lle ja tämä versio on minulla. Itselläni pelialustana toimii Playstation 5. Fextralifen kommentteja pelistä ja pelikuvaa.

Peli on jatko-osa Divinity: Original Sin pelille, joka ilmestyi 2014. Ohjaat ”Godwokenia”, eli jumalten herättämää hahmoa, jota syytetään voimakkaan Source-magian käyttämisestä. Hänestä tulee tärkeä hahmo taistelussa Voidwokenia vastaan, jotka ovat hirviöitä pimeydestä Rivellonin fantasiamaailmassa.

Peli on vuoropohjainen taktinen RPG, jossa kuvakulma on isometrinen. Peli keskittyy hahmon kehittämiseen, paikkojen tutkimiseen ja vuorovaikuttamiseen. Peli on täynnä questeja, joiden ratkaiseminen on pelaajan mielikuvituksesta kiinni, vaihtoehtoja on jälleen runsaasti.

Pelin alussa heräät vankilalaivalta ja Divine Order on vanginnut sinut epäiltynä Sourcen käyttämisestä. Matka vankilaan kuitenkin keskeytyy kun laivaan hyökkään valtava Kraken meren syvyydestä. Olet hukkua, mutta mystinen voima pelastaa sinut ja kutsuu sinua ”Godwokeniksi”. Hyökkäyksen seurauksena haaksirikkoudut Fort Joy vankilinnakkeelle ja seikkailu alkaa.

Huomaat pelin pahiksen Dalliksen käyttävän vankeja surutta hyödykseen tykinruuaksi, mutta pääset pakenemaan hänen nenän edestä turvaan. Seikkailun edetessä pelaajan pelastanut mystinen voima paljastuu pelin yhdeksi Jumalaksi, joka rekrytoi sinut auttamaan taistelussa Voidwokenia vastaan. Pelaajan on lopulta täytettävä kohtalonsa, kohdattava Dallis ja noustava Divinityyn pysäyttääkseen Voidwokenin lopullisesti ennen kuin se valtaa koko Rivellonin.

Baldur’s Gate 3 tuli pelattua kymmenkunta kertaa läpi ja se on yksi parhaimpia pelejä koskaan. Joten olin utelias kokeilemaan myös Larian Studion aikaisempaa peliä, joka on tämä Divinity 2. Molemmat pelit olivat PS5.

Näissä on hyvin paljon samaa keskenään ja selvästi huomaa mistä Baldurin systeemit tulivat. Divinityssä kaikki on kuitenkin kankeampaa ja ne eivät ole niin hiottuja, Divinity on tavallaan prototyyppi.

Rehellisesti sanottuna en oikein vieläkään hahmota ihan tarkkaan pelin juonikuviota läpi. Se oli jotenkin hyvin sekavaa jatkuvasti. Mutta luulisin, että juoni meni jotenkin noin mitä kirjoitin aikaisemmin. En vieläkään tiedä mikä osan tarinan hahmojen tarkoitus oli oikein.

Peli on kuitenkin täynnä hyvää actionia, kivaa loottia, bossitappeluita, kaunista käsin piirrettyä grafiikkaa ja ihan hyvää musiikkia myöskin. Tarinan hahmot olivat puolestaan mitäänsanomattomia, mutta mieletön action piti minut otteessaan melkein pelin loppuun asti.

Pelin vuoropohjainen ja isometrinen taistelu sopii loistavasti minulle, kun saa rauhassa miettiä seuraavat siirtonsa. Pelissä käytetään surutta hyväksi teleporttia, jonka avulla omia tai vastustajia siirretään jatkuvasti taistelun aikana parempiin asemiin.

Pelin voi vetää yhdelläkin tyypillä läpi, mutta mukaan saa useitakin vaihtoehtoja joista voi kasata max 4 hengen possen. Jokaista hahmoa pystyy kustomoimaan täysin vapaasti. Kaikki fantsiamaailman kliseet ovat mukana.

Itselläni hahmoni ”Ampuja” oli huntsman, eli ammuskelin jousella vihollisia ja heittelin pommeja niskaan. Yleensä tappelun alussa teleporttasin ensimmäiseksi tyyppini korkealle ja sieltä sitten jaoin tuskaa. Sen lisäksi possessani oli mukana Lohse, jolla summonoin tykinruokaa kentälle. Beast toimi tankkina ja Sebille selkäänpuukottajana. Samalla hän availi lukitut ovet ja rosvosi kaikkea kiiltävää mukaansa.

Itselläni läpipeluu kesti noin kaksi kuukautta. Pelailin tunnin tai kahden pätkissä silloin tällöin.

HYVÄÄ:

+ Aiheuttaa ”yksi kierros vielä” efektin.

+ Action on loistavaa ja koukuttavaa, todella taktista.

+ Kivaa ja mielenkiintoista loottia kaikkialla.

+ Grafiikka on kaunista.

HUONOA

– Taistelun tuoksinnassa välillä vaikea nähdä omia hahmojaan.

– Debuffien näkeminen epäselvää.

– Kamera ei näytä välillä actionia vaan seilaa jossain ihan muualla missä pitäisi.

– Act 4 ja pelin lopetus todella huonoja. 

– Hahmot olivat tylsiä ja niiden questit aika mitäänsanomattomia.

– Sekava juoni

– Panssarisysteemi turha ja sekava.