Indiana Jones and the Great Circle Arvostelu PS5

Paljon on muuttunut kun olen viimeksi pelannut Indiana Jones -peliä. Ensimmäiset muistot tulevat heti tietysti Fate Of Atlantiksesta ysäriltä, joka oli kliksutteluseikkailu. Sen jälkeen pelasin Infernal Machinea aivan vuosituhanteen vaihteessa. Sittemmin en ole Indypelejä juurikaan noteerannut.

Mutta nyt The Great Circle herätti mielenkiinnon, kun näin miten hahmoa ohjataan Indyn näkövinkkelistä ja miltä pelimaailma näytti. Bethesdan versio Indystä näytti kerrankin sellaiselta, jolta sen kuuluisikin näyttää.

Itse pelissä mennään lineaarista tarinaa pitkin alue kerrallaan ja yritetään koko ajan pysyä Vossin edellä. Välillä siinä onnistutaan ja välillä ei. 

Vaikka nyrkkejä heilutellaan runsaasti ja tehdään hiippailua, pelin alueissa on myös runsaasti ongelmanratkontaa. Jokaisessa kentässä on ongelmia, jotka Indyn pitää ratkoa saadakseen vaikka lisää pisteitä päivityksiä varten. Pitää lukea koodeja, tulkita seinäpiirustuksia, tutkia valokuvia ja niin edelleen. Puzzlet eivät ole mitään supervaikeita ja niistä selviää ilman lunttaamista. Välillä pitää ruoskankin avulla kiipeä paikkoihin.

Alueet ovat vihollisia tietysti täynnä, joten sitä varten löytyy runsaasti parannussiteitä sekä pientä välipalaa staminan nostamiseksi. Keräämällä lääkepulloja ja ottamalla runsaasti valokuvia, pystyt myös ostelemaan pieniä päivityksiä Indyn ominaisuuksiin. Voit lyödä kovempaa, kiivetä pidempään, kentästä poimitut aseet kestävät pidempään ja niin edelleen.

Pelintekijät ovat onnistuneet luomaan kerrankin mielenkiintoisen pahiksen. Voss on loistava vastustaja Indylle hassulla aksentillaan. Hahmo on kirjoitettu ihan pienellä huumorilla, mutta jotenkin tässä pelissä se toimii todella hyvin.

Myös Indyn liittolainen Gina toimii kohtalaisesti. Hän ei ole sellainen rasittava seinäruusu, vaan oikeasti myös tekee jotain seikkailun aikana.

Nostalgiafiiliksiä tuli itselleni runsaasti kun pelin alussa pyörittiin Indyn työhuoneessa, joka oli tuttu leffoista.

Plussat

+ Tappelusysteemi on hauskaa vääntöä. Nyrkit ylös ja sitten tapellaan Indyn näkövinkkelistä. Kun ajoitat juuri oikealla hetkellä L1 tai R1, saat tehtyä vastaiskun vastakkaisella kädellä mistä lyönti tuli. Myös väistöjä on mukana ja tönimisiä. Ruoskallakin voi tempaista vihollisilta aseita pois. Voit lisäksi poimia kentistä runsaasti kättä pidempää, joilla turpaanveto helpottuu. Ei mitään teknistä tappelua tyyliin Nioh, vaan suoraviivaista turpakäräjöintiä. Tappelut olivat pelin hauskin juttu.

+ Imitaattori on täydellinen Harrison Fordin korvike, todella vaikea erottaa oikean ja imitaattorin välillä. Erinomainen valinta Indyn ääneksi. Nostaa heti pelin immersiota.

+ Grafiikka on ihan nättiä ja äänet myös toimivat hyvin. Ei mitään valittamista sillä alueella.

+ Pelin pituus on juuri sopiva. Sitä ei ollut väkisin pitkitetty ja loppumatsi Vossia vastaan oli hauskaa.

+ Pahis toimii tässä pelissä. Hän on kuin suoraan ysärin Indyleffoista.

Negat

– Peli on erittäin lineaarinen. Jossain isommissa paikoissa on hieman enemmän tutkittavaa, mutta eteenpäin pääsee yleensä vain yhdestä ovesta tai vastaavasta.

– Peli on simppeli, yllättävän simppeli isolta studiolta. Mutta ehkä se oli tarkoituskin. Nyrkkeile, etsi ovi tai kiipeä johonkin, mene eteenpäin. Siinä se.

Yhteenveto:

Indiana Jones and The Great Circle on hyvän fiiliksen peli ja leffojen tunnelma on hyvin saatu vangittua. Sopiva pituus, hauska tappelusysteemi, sopivasti haastetta ja huvittava pahis. Ei mitään raakuuksia tai typeryyksiä, kaikki tehdään samalla tyylillä kuin elokuvat. Joten fanille tämä toimii loistavasti.

Viihdyin hyvin pelin parissa. Pelailin tämän läpi muutamassa kuukaudessa pieninä annoksina.