Hugh Howey ja Siirros Arvostelu

Siilon saagan toinen osa saa kuristavalla otteellaan tuntemaan suljetun paikan kammoa. Ihmiskunta on pakotettu maan alle ja ihmisille pakkosyötetään lääkkeitä, jotta he unohtaisivat mitä heidän rakkaimmilleen on tapahtunut.

Kirjoittanut Markku, 47 vuotta, lukija, pelaaja ja ahkera liikkuja

Kirjoittaja: Rasvanpolttokeittiö 

Takakannen teksti: ”Donald Keene saa vastuulleen salaperäisten, maanalaisten siilojen rakennuttamisen. Kun ilmakehä tuhoutuu, ihmiset ajetaan siiloihin, joissa todellisuus hämärtyy. Vähitellen karmiva totuus alkaa paljastua. Siilon saagan itsenäinen toinen osa Siirros sijoittuu Siiloa edeltäville vuosisadoille ja valaisee maanalaisen maailman alkuhetkiä.

Vuonna 2007 laadittiin ensimmäiset luonnokset laitteistosta ja ohjelmistoista, joiden avulla olisi tulevaisuudessa mahdollistaa valmistaa ihmissoluja pienempiä nanorobotteja suorittamaan lääketieteellisiä diagnooseja ja leikkauksia. Samana vuonna CBS-kanava lähetti myös ohjelman, jossa kerrottiin miten lääkkeillä pystyttiin auttamaan traumoista kärsiviä ihmisiä. Oli selvinnyt, että minkä tahansa traumaattisen kokemuksen pystyi pyyhkäisemään yli nielaisemalla pienen pillerin.

Kongressiedustaja Donald Keene saa vuonna 2049 toimeksiannon vaikutusvaltaiselta senaattorilta valvoa viidenkymmenen väestösuojan rakentamisesta vierekkäin hänen vanhan arkkitehtipiirrustustensa pohjalta. Näitä alettaisiin myöhemmin kutsua siiloiksi.

Kaikki siilot valmistuvat vuonna 2052. Avajaisseremoniassa tapahtuu kuitenkin kaukaisessa horisontissa ydinräjähdys, jonka senaattori näytti jotenkin tietävän etukäteen. Paniikissa ihmiset ahtautuvat siiloihin ja Donald ajautuu erilleen vaimostaan. Siilo suljetaan ja elämä maan alla alkaa. Puolen vuoden työkomennukset alkavat ja jokainen jäädytetään vuorotellen. Nanokoneet pitävät henkilöt hengissä unen aikana.

Vuonna 2110 maailma on unohtanut ja muuttunut. Troy herää jäädytyskapselistaan siilo numero yhdessä, missä hän on uinunut tietääkseen vuosikymmeniä työkomennuksella. Hän herää työvuoroonsa heikkona, hauraana ja tokkuraisena. Hän ei muista miksi hän on siilossa. Hän muistaa ainoastaan, että hänellä on töitä ja monta työvuoroa vielä edessä. Kaikki muu on pyyhitty yli hänen muististaan ja hän ei tiedä miksi.

Hänen puolen vuoden työkomennuksella siilo numero 12 tuhoutuu ilman varoitusta. Vain siilon korkeimmat esimiehet tietävät tästä, joihin Troy myös kuuluu. Hän on työvuorossa, joten hänen on laadittava tapahtumasta raportti tuleville esimiehille.

Eräänä päivänä Troy on siilon pohjakerroksessa jäädytysosastolla auttamassa yhden kuljetuksen kanssa, kunnes hän sattumalta törmää kapseliin jossa lukee ”Helen”. Samalla hetkellä hän tipahtaa lattiaan voimakkaiden kohtausten myötä, hänen aivonsa ja kehonsa haluaa muistaa voimakkaasta estolääkityksestä huolimatta. Helen oli Donaldin vaimo edellisessä elämässä, kauan sitten. Troyn kouristellessaan maassa ja siilon lääkärien nukutuspiikkien tuoman rauhan myötä, hän muistaa ettei hänen nimensä ole Troy.

Vuonna 2212 ”Troy” herätetään uudestaan. On hätätilanne. Yhdessä siilossa on alkanut kapina ja se liittyy jotenkin Troyn kirjoittamaan raporttiin siilo 12:sta yli sata vuotta sitten. Troy yrittää karata siilosta, mutta se epäonnistuu ja hänet nukutetaan ikuiseen uneen.

Vuonna 2345 ”Troy” herää hakkeroinnin seurauksena. Joku on nimittäin hakkeroinut hänet koko organisaation johtoon, nyt hän tekee kaikki päätökset. Hän myös muistaa olevansa Donald Keene.  Hänen herätessään tokkuraisena, panikoivat esimiehet kertovat jonkun juuri hetki sitten karanneen siilosta 18. He tarvitsevat johtajan hoitamaan tilanteen. Tällä kertaa häntä ei kuitenkaan nukutettaisi, nyt on tullut aika korjata vuosisatoja kestäneet vääryydet. 

Kirjan päähenkilö Donald Keene on nurkkaan käpristyvä ja itkevä ihmisraunio niin fyysisesti kuin henkisesti. Sen sijaan että hän ottaisi vastuuta tekemisistään, hän menee jatkuvasti poraamaan muiden katseilta piiloon.

Ensimmäisen kirjan päähenkilö Juliette oli tekijä, Donald/Troy on melkein vastakohta. Donald on muiden pompoteltavissa oleva heittopussi. En pystynyt samaistumaan lainkaan päähenkilöön ja hahmo tuntui tästä syystä äärettömän tylsältä. Donald pelkää jatkuvasti ihan kaikkea. Vasta aivan kirjan lopussa hän hieman ryhdistäytyy ja vaikuttaa asioihin, mutta muuten luin koko ajan ”voi helvetti mikä nössö” -ajatuksella.

Kirja kertoo Donaldin tarinan hyppimällä edestakaisin vuosisatojen väliä. Välillä kerrotaan miten Donald pikkuhiljaa rakentaa siiloja kuntoon vuonna 2049 ja välillä käydään Troyn työhommia läpi vuonna 2110. 

Vasta kirjan viimeisessä kolmanneksessa alkaa hieman tapahtua, kun vuodet 2212 ja 2345 alkavat. Siinä kohtaa siilot 12, 10, 17 ja 40 ovat tuhoutuneet. Ensimmäisen kirjan tarina nivoutuu osaksi tätä,  siilosta 18 karannut henkilö on Juliette.

Ehkä kirjan omituisimmat luvut kertovat ammattikantajasta nimeltä Mission, joka asuu myös siilossa 18. Hän osallistuu siilon kapinointiin, aiheuttaa harmia ja jää lopulta kiinni. Hänet nukutetaan ja muisti pyyhitään tyhjäksi. Sen jälkeen hänestä ei puhuta sanaakaan. Kaikki hänen tarinansa muutamat luvut olivat todella tylsiä. Miksi edes tämä hahmo oli kirjassa? Se on hyvä kysymys.

Kirjassa on liikaa pitkäveteistä jaarittelua ja homma ei etene itseäni viihdyttävällä tavalla. Joten rokotan ankarasti pisteitä tästä. Kyllä kirjan nyt lukee, mutta on iso pettymys ensimmäisen osan jälkeen.

Nyt jo kaksi kirjaa takana ja kukaan ei edes pohdi mitähän muulle maailmalle on mahtanut tapahtua. Mitä Euroopassa on tai mitä Kiinassa on tilanne? Kukaan hahmoista ei edes ota puheeksi aihetta mikä ihmetyttää itseäni.