Dishonored Arvostelu

Tiukka kokemus 2012, mutta ei enää 2026

Tästä pelistä todellakin aika oli kuultanut muistot. Ehkä minun ei olisi pitänyt iskeä tätä lainkaan tulille, mutta tehty mikä tehty.

Minulla oli nimittäin sellainen fiilis ja muistikuva, että 2012 ensimmäinen osa oli aivan loistava pleikkari kolmosella. Hankin molemmista peleistä päivitetyt erikoisversiot kaikilla herkuilla ja pistin uteliaana tulille. Aloitin ensimmäisestä.

Pelissä siis ohjataan Corvoa hänen perspektiivistä ja tarkoituksena olisi kostaa vääryydet. Petturi pitäisi löytää ja hoitaa päiviltä.

Eteneminen tapahtuu tehtäväpohjaisesti. Omassa tukikohdassa ensin tehdään tutkimustöitä, ostetaan täydennykset välineisiin, kuullaan vinkit tehtävästä ja sitten vain veneellä ajetaan tehtäväalueelle.

Mitään vapaata etenemistä ei ole, vaan peli on hyvin lineaarinen ja putkimainen. Dunwall on omalaatuinen kaupunki täynnä rottia ja muutakin roskaa. Se on kuin 1950-luvun scifikaupunki, mutta ränsistynyt sellainen.

Mutta mahdollistaa hyvät hiippailut ja väijytykset.

Alla kuvassa Dishonored 1 kuvankaappaus.

Tehtäviä voi läpäistä niittaamalla ketään tai voi lanata kaikki, pelaaja saa itse päättää. Corvo pystyy teleporttaamaan pieniä etäisyyksiä, joten hiippailut kattoja ja kielekkeitä pitkin on helppoa. Viholliset pystyy tainnuttamaan, joten ketään ei tarvitse laittaa hengiltä.

Sitten taas jos tilanteet alkavat kuumottaa ja liipasinsormea syyhyttää, voi vihollisten kimppuun käydä myös suoraan. Niitä voi huitoa miekalla, ampua varsijousella tai pyssyllä. Myös kranaatteja ja miinoja voi käyttää. Ammuksia ja tarvikkeita löytää kentistä. 

Yliluonnollisia kykyjä ovat puolestaan teleporttaus, kova tuulenpuuska tai vaikka rottalauman summonointi. Näitä pystyy päivittämään etsimällä kentistä runeja, jotka ovat yleensä vähän kinkkisemmin piilotettuja. Myös mustan pörssin kaupat myyvät näitä ja tarvikkeita.

Itse en jaksanut hiippailla lainkaan, vaan yleensä teleporttasin vihollisten keskelle, sitten vähän päivitetyllä tuulenpuuskalla heitin viholliset helkkariin ja miekalla perään, jos joku jäi henkiin. Siinä oli taktiikkani molemmissa osissa ja se toimi hyvin. Toisessa osassa summonoin myös ahkerasti rottalaumaa käymään vihollisten kimppuun.

Muutama sana tekijöistä ja sisällöstä

Pelin kehitti ranskalainen Arkane Studios ja sen julkaisi Bethesda vuonna 2012. Samat toimijat myös jatko-osassa, joka julkaistiin 2016.

Ensimmäinen osa on naurettavan lyhyt. Itselläni ei mennyt kuin kolme iltaa ja peli oli läpi. Taktiikkani oli niin väkevä, ettei minulla ollut oikeastaan mitään ongelmia missään kohtaa. Jotenkin muistelen hämärästi, että 2012 minulla meni sen kanssa huomattavasti pidempään.

Toinen osa on myös melko lyhyt, sen kanssa minulla meni ehkä noin kuusi iltaa. Siinä oli selvästi enemmän pelattavaa. 

Molemmat pelit ovat todella helppoja ainakin kun murhaa kaikki edellämainitulla taktiikalla. Molempien juoni on myös aivan tuubaa, ei jaksanut oikeastaan yhtään kiinnostaa ja kaikki oli ennalta arvattavissa. Loppubossi molemmissa ihan statisti. 

Jatko-osassa kertojana toimivan Corvon jatkuvat "Mä Olen Kovin Miekkamies Koskaan!" alkoivat ärsyttämään mitä pidemmälle peli eteni.

Pelien ulkoasu on jo melkoisen vanhanaikainen. Selvästi näkee, että pelit ovat edellisestä sukupolvesta ja vanhempiakin. Pelin tekninen toteutus tuntui myös antiikkiselta. Vähän samanlaisia viboja tuli sen remasteroidun Dead Spacen kanssa. Musiikit ja tehosteet ihan toimivia toisaalta edelleen.

Alla puolestaan kuvaa jatko-osasta.

Plussat

+ Lyhyt ja tiivis seikkailu. Ei mitään turhaa.

+ Corvon aseet ja kyvyt hauskoja käyttää. Tuulenpuuskalla hauska heittää vihollisia.

Negat

- Näyttää ja tuntuu edellisen sukupolven tuotokselta.

- Juoni todella tylsää molemmissa.

-  Resursseja liian vähän jaossa. En saanut yhtään taitoa maksimiin vaikka etsin ahkerasti runeja ja bonecharmeja. Niitä pitäisi olla enemmän saatavilla. Sama juttu ammusten kanssa. Ongelma sama molemmissa osissa.

Yhteenveto:

Dishonored 1 ja 2 ovat muistutus menneisyydestä, jolloin pelit olivat aavistuksen yksinkertaisempia. Aika on valitettavasti ajanut ohi näistä molemmista sisällön, toteutuksen ja grafiikan puolesta. Resursseja on liian vähän saatavilla per pelikerta, juoni tylsää tuubaa ja pelit ovat helppoja.

Yliluonnolliset kyvyt kuitenkin hauskoja ja turpaanveto välillä viihdyttävää. 

Kannattaako pelata 2026? Kyllä ne molemmat vielä pelaa läpi ilman hampaiden kiristelyä, jos ei kiinnitä huomioon epäkohtiin. Itse en saanut niistä enää sellaisia viboja, mitä muistelin. Pelasin hieman tylsistyneenä jatko-osan läpi, se ei iskenyt enää lainkaan.