Andy Weir ja Yksin Marsissa Arvostelu

Miltäköhän tuntuisi herätä uuteen päivään täysin yksin vieraalla planeetalla, tietäen ettei kukaan tulisi hakemaan sinua vuosiin? Samalla kun ruokavarastosi uhkaavat huveta kauan ennen kuin pelastusta on näkyvissä. Tätä on Yksin Marsissa.

Kirjoittanut Markku, 47 vuotta, sisällöntuottaja, ahkera liikkuja

Kirjoittaja: Rasvanpolttokeittiö 

Takakannen teksti: ”Kuusi päivää aiemmin astronautti Mark Watney oli tarkoitus olla yksi ensimmäisistä ihmisistä Marsissa. Nyt hän on varmasti ensimmäinen ihminen, joka kuolee siellä. Ares 3:n miehistö joutuu hiekkamyrskyyn. Evakuoinnin aikana Markin avaruuspuku vaurioituu, ja muut luulevat hänen kuolleen. Mark jää yksin karulle planeetalle.

Miten hän saa ilmoitettua Maahan olevansa elossa? Vaikka hän saisikin viestin läpi, hänen ruokansa loppuu kauan ennen pelastusjoukkojen saapumista. Todennäköisesti Mark ei ehdi edes nääntyä nälkään. Pienikin inhimillinen virhe tai tekninen vika voi johtaa kuolemaan ennen sitä. Mark turvautuu kekseliäisyyteen, insinööritaitoihin ja hirtehishuumoriin. Mutta riittävätkö ne voittamaan kosmiset esteet? Yksin Marsissa pohjautuu alusta loppuun nykytieteeseen ja yllättää lukijansa yhä uudestaan. Se on herkeämätön scifi-trilleri, jota lukee kuin tosielämän selviytymiskertomusta.”

Rajun hiekkamyrskyn laannuttua Watney herää epäonnistuneen evakuoinnin jälkeen yksin Marsissa, antennin lävistäessä hänen pukunsa ja kehonsa. Miehistön muut jäsenet onnistuivat pakenemaan myrskyn alta tukialus Hermekseen nousijan avulla ja lähtivät takaisin kotimatkalle Nasan tiukan toimintasuunnitelman mukaisesti. He eivät tiedä Watneyn jääneen henkiin eikä heillä ole mitään mahdollisuuksia kommunikoida antennin revettyä irti. Watney on yksin Marsissa ilman mahdollisuutta palata kotiin.

Hänellä on ainoastaan pieni tutkimusasema, joka oli suunniteltu majoittamaan astronautit 31 päivän keikalla. Siitä tulee nyt hänen pysyvä kotinsa. Samoin hänellä on kaksi mars-kulkijaa, joiden avulla ajella ympäriinsä.

Kirja kertoo miten Watney on suoran toiminnan mies. Hän on erikoistunut botaniikkaan, joka on kasvien viljelyyn liittyvä tieteilijä. Hän on myös erinomainen koneiden korjaaja ja omaa nopeat hoksottimet. Nämä taidot tulevat pelastamaan hänen henkensä monta kertaa tarinan edetessä. 

Neljän vuoden päästä on seuraava Mars-lento ja mahdollisuus pelastua, joten hänen on välittömästi alettava selvittämään miten kasvattaa perunoita ja miten saada vettä. Asemalle jääneet ravintopakkaukset auttavat hänet alkuun.

Watneyn hääriessä viljelysten kimpussa, sattumalta Nasa huomaa jotain omituista Marsissa sateeliittikuvista. He pystyvät päättelemään hänen olevan elossa sittenkin, mutta heillä ei ole mitään keinoa kommunikoida hänen kanssaan antennin kadottua myrskyn seurauksena. Kun tieto tästä julkaistaan saataville, hänestä tulee maailman seuratuin ihminen.

Mutta Watney on kekseliäs. Hän muokkaa viikkoja toista mars-kulkijaa sopimaan pitkälle matkalle ja Nasa arvuuttelee satelliittikuvista jatkuvasti mitä hänellä mahtaa olla mielessään. Pitkien testien jälkeen, Watney lähtee ajamaan kohti Mars Pathfinderin leposijaa, joka sattuu olemaan ”lähellä”. Hän haluaa napata sieltä 1997 hyytyneen Pathfinderin antiikkisen kameran ja radion, joiden avulla on mahdollisuus saada yhteys maahan.

Matka sinne ja takaisin kestää viikkoja, mutta lopulta hän palaa asemalle Pathfinderin kanssa. Hetki jolloin Pathfinder reboottaa itsensä eloon vuosikymmenien horroksen jälkeen, on kirjan paras kohta mielestäni. Taisin hymyillä itsekin. 

Tästä alkaa kaikkien aikojen pelastusoperaatio. Lopulta kotimatkalla oleva tukialus Hermes lingotaan maapallon kiertoradan ympäri takaisin Marsiin kovalla vauhdilla ja samalla napataan lennosta tarvikkeita mukaan. Samaan aikaan Watneyn on matkattava tuhansia kilometrejä Marsissa odottavaan nousijaan.

Kirja julkaistiin 2011 alkuperäisnimellä The Martian: A Novel. Voisin luonnehtia kirjaa ”hyvänmielen kirjaksi”. Vaikka tilanne on katastrofaalinen, Watney pyrkii ottamaan kaiken vastaan huumorilla, ehkä jopa välillä liikaakin.

Kirja on hyvin rentoa luettavaa, vaikka sisältääkin paljon teknisiä kuvauksia Mars-aseman toiminnasta. En osaa sanoa kuinka hyvin ne pitää paikkaansa, mutta tietääkseni kirjoittaja on alan harrastaja. Olettaisin että kuvaukset perustuvat oikeaan tieteeseen melko tarkasti.

Kirjan kertoma maailma voi olla hyvinkin lähitulevaisuutta. NASA on suunnitellut miehitettyjä Mars-matkoja jo pitkään, ehkä sinnekin vielä päästään oman elinikäni aikana. Kirjassa tämä on jo tapahtunut ja Mars-matkat ovat alkaneet.

Watneyn kekseliäisyys on mukavaa luettavaa, kun hän rakentelee virityksiään saadakseen yhteyksiä ja ruokaa. Toisaalta kirja ei mielestäni saa sellaista todellista yksinäisyyden tunnetta aikaiseksi, mitä ehkä odotin.